ESITYKSET

Pia Lindy: Oh Lightness
Sarja työstövaiheessa olevan teoksen esityksiä. Voiko ihmisyydestä ja vakavistakin asioista puhua/liikkua kevyesti tai kirkkaassa valossa ja sillä tuottaa niin menetykselle kuin menestykselle monenlaisia merkityksiä ja lukutapoja? Lähtöteemoja työskentelyyn Pia Lindyn ja työryhmän Joku kohta tanssii -VÄLITTÄMISESTÄ -projektin kokemusten ja ideoiden rinnalla: keveys/valo, huumori (mustakin) ja mene(s)tys. Oh Lightness -teoksen ensi-ilta on vuonna 2013.

to 19.1. klo 18
pe 20.1. klo 18
la 21.1. klo 15
su 22.1. klo 15
to 26.1. klo 18
pe 27.1. klo 18
la 28.1. klo 15

KESKUSTELUT

Välittämisestä -keskusteluilta ke 18.1. klo 18–20
Illassa Joku kohta tanssii Välittämisestä -projektin esittely, pienimuotoiset esitykset ja eri alojen ammattilaisten puheenvuorot teemasta välittäminen ja kutsumus johtavat avoimeen keskusteluun.

Välittämisestä -keskusteluilta ke 25.1. klo 18–20
Illan aikana eri alojen taiteilijat puhuvat välittämisestä ja taiteesta, puheenvuorojen lisäksi performatiivisia kommentteja ja keskustelua. Puheenvuoroja mm. kuvataiteilija Lena Seraphin, dokumenttiohjaaja Jouko Aaltonen, tanssitaiteilija Leila Kourkia, teatteri-ilmaisun ohjaaja Petri Taipale.

AVOIMET TANSSITUNNIT

Liikettä galleriassa – Kaikille avoin tanssitunti
Tunnilla lähdetään liikkeelle yksinkertaisten liikeharjoitteiden kautta. Syvennymme oman liikku- misen tutkailuun apukeinona lukea ja “löytää itseämme liikkeessä.” Tule kokeilemaan!
Tunnin vetäjä: Pia Lindy Rennot vaatteet mukaan, paljaat jalat.

la 21.1. klo 10–12
la 28.1. klo 10–12

Lisätietoja: www.jokukohtatanssii.net, pia.lindy@gmail.com

Joku kohta tanssii – VÄLITTÄMISESTÄ -projektia on tukenut: Valtion tanssitaidetoimikunta, Itäinen tanssin aluekeskus ja Pohjois-Karjalan taidetoimikunta.

ANTIDOTE on Aalto-yliopiston ja muiden tahojen aikavälillä 2010–2014 järjestämä sarja kriittisen taiteen näyttelyitä sekä muita tapahtumia, joita on kuratoinut muun muassa taiteilija ja professori Teemu Mäki. Tähän mennessä sarja on keskittynyt valokuvaan, videoon ja piirustukseen, mutta neljännen näyttelyn keskiössä on maalaustaide. Miksi näin? “Halusimme osoittaa, että maalaus kykenee toimimaan kriittisen taiteen välineenä. Mielestämme tätä on korostettava: vaikka maalaus onkin jälleen merkittävässä asemassa nykytaiteessa – kukaan ei puhu maalaustaiteen hiipumisesta tai kuolemasta –, se ei ole merkittävästi esillä niin sanotussa kriittisessä taiteessa. Usein se on vain lykätty sivuun pelkkänä taidemarkkinoiden rehuna  – vailla kriittistä ydintä ja sitäkin harmittomampana.”, Mäki toteaa.

Tämänkertaisessa näyttelyssä ei ole kaiken kattavaa teemaa, mutta useat teoksista käsittelevät sukupuolirooleja sekä naisten ja vähemmistöjen identiteettiä. Lista aiheista on kuitenkin huomattavasti laajempi: konsumerismi, Perussuomalaiset, Fukushima ja ydinvoiman tulevaisuus, eläinten oikeudet, luokkayhteiskunta, sosialismin unelma, intohimo…

ANTIDOTEN toimijoiden ja Teemu Mäen mielestä tämän kaltaisia kysymyksiä ja ongelmia ei kyetä ratkaisemaan pelkästään tieteen ja parlamentaarisen poliittisen systeemin avulla: “Poliittinen tulisi ymmärtää tässä kontekstissa filosofisena ja poliittisena aktiivisuutena ja kriittisyytenä…Taiteellista toimintaa tarvitaan, koska monia näistä aiheista ei voida lähestyä pelkällä rationaalisella päättelyllä.”

Mitä oikeastaan pelkään? Mitä todella haluan? Miten minun tulisi elää? Miksi minun tulisi jatkaa elämistä? Mitä on hyvä elämä? Nämä kaikkein perustavinta laatua olevat filosofiset ja poliittiset kysymykset ovat väistämättömiä ja tärkeitä, ja toisaalta ilman pysyviä ja ahistoriallisia vastauksia. ANTIDOTE tarjoaa taiteen välineeksi niiden käsittelyyn.

Yksittäisten tekijöiden maalausten lisäksi näyttelyssä on esillä myös kaksi kollektiivisesti maalattua teosta: Viimeinen ehtoollinen ja Jäähyväiset fiktiolle. Viimeisen ehtoollisen työstäminen aloitettiin elokuussa 2011 Aalto-yliopiston järjestämässä kollektiivisen maalaamisen kesäkoulussa (Collective Paintings Summer School). Kurssin ohjaajana toimi Teemu Mäki ja apuopettajana Sampsa Indrén. Teosta jatkettiin ja viimeisteltiin toisen ryhmän toimesta syksyllä 2011 ja keväällä 2012. Vaikka teos onkin maalaajien signeeraama, se kantaa myös Perkele Kollektiivin nimeä. Perkele Kollektiivi on nimi, jota Teemu Mäki on viime aikoina käyttänyt johtamistaan kollektiivisista maalausryhmistä. Maalaajat olivat: Teemu Mäki (ohjaaja), Anniina Ala-Ruona, Elizabeth Buset, Niina Cochran, Aleksandra Farazin, Sampsa Indrén, Asao Kodama, Claire Mirocha, Yu-Wen Huang.

Jäähyväiset fiktiolle-teoksen maalaajina toimivat Akse Pettersonin samannimisen näytelmän näyttelijät. Näytelmän ohjaajana toiminut Petterson pyysi Mäkeä ja Mäen oppilaita maalaamaan kollektiivisen teoksen Ylioppilasteatterissa esitettävän näytelmän käyttöön. Mäen oppilaiden avustuksella näyttelijät viimeistelivät työn kymmenen päivän sisällä. Teosta käytettiin näytelmässä ja sen lopullisesta viimeistelystä vastasi Teemu Mäki.

Neljännen ANTIDOTEN osallistujat ovat Perkele Kollektiivi, Teemu Mäki ja Helsingin Ylioppilasteatteri sekä Elizabeth Buset, Sampsa Indrén, Oskar Johnström, Aino Johansson, Hannele Rosenbröjer, Catrine Sohlberg.

Tulevia:
ANTIDOTE 5, MUU Galleria, Helsinki, 3–26.8.2012
ANTIDOTE 6, Berliini, marraskuu 2012. Kuratointi Maud Piquion & Teemu Mäki
ANTIDOTE (ei vielä numeroa), 2014, Lapuan Taidemuseo

Lisätietoja: Kuraattori Teemu Mäki, teemu.maki (at) aalto.fi, www.antidote.fi

Katrīna Neiburgan uuden dokumentaarisen videoinstallaation pääosassa on kommunistisen puolueen alaisuudessa toiminut kustantamo. Se rakennettiin Riikaan vuonna 1978, samana vuonna kuin taiteilija syntyi. Talo on yksi harvoista Riian neuvostoaikaisista korkeista tornitaloista: lehdistötalo, johon kaikkien sanoma –ja aikakausilehtien toimitukset olivat keskittyneet. Tyhjä rakennus on muuttumassa raunioiksi, niin fyysisessä kuin historiallisessa merkityksessä.

”Neiburgan uusi teos onnistuu antamaan lehdistötalolle filosofisen ’raunion arvon’ – tietoisuuden katoavaisuudesta, historialliset mittasuhteet, kokemuksen ihmisen ainutkertaisuudesta, oikeuden suremiseen ja omaan tarinaan”, kirjoittaa Inese Zandere, runoilija ja entinen lehdistötalon työntekijä.

Neiburga on toteuttanut teoksensa osana HIAPin uusille ja ehdokkaana oleville EU-maille tarkoitettua Paths Crossing -tuotantoresidenssiohjelmaa Kaapelitehtaan studiossa yhteistyössä Latvian nykytaiteen keskuksen kanssa. Latvian eturivin nykytaiteilijoihin lukeutuvan Neiburgan teoksia on nähty aikaisemmin Suomessa Ars Fennica -näyttelyssä 2008. Lehdistötalo (The Press House) teos on esillä Kaapelin Galleriassa 26.4.–20.5.2012.

”Neiburgan nauhoittamat tarinat paljastavat Neuvosto-Latvian lehdistön elämän epävirallisia ulottuvuuksia ja ilmeikkäitä yksityiskohtia, korvaten mehukkaalla dokumenttiaineistolla kliseisiä käsityksiä siitä ’miten systeemi todella toimi’. Toisaalta ne mahdollistavat jopa viittaamisen Neuvostoliiton sensuurin ja turvallisuuden toimielimiin henkilökohtaisella ja kattavalla tavalla, lämpimällä hymyllä”, kuvailee Zandere Neiburgan teosta.

”Siitä on vasta parikymmentä vuotta, kun lehdistötalo ja sen kaksikymmentä kerrosta toimivat aktiivisen poliittisen taistelun näyttämönä ja aseena vapaustaistelussa: sen lukemattomissa pienissä huoneissa hautui ajatuksia, joilla voitiin muuttaa valtasuhteita. Tornitalon myöhemmän historian valossa, ne voidaan nähdä elinvoimaisina symboleina kapitalismin villille vuosikymmenelle, yksityistämisen vuosille, Euroopan markkinoiden tutkimusretkelle, paikallisten markkinoiden uudelleenjaolle sekä lopulta talouskriisille”, runoilija jatkaa.

Neiburgan teoksen lehdistötalo on samalla kertaa säälittävä palvelija ja kansallinen sankari, se flirttailee historian kanssa ja myöntää oman syyllisyytensä, se kirkastaa ja tuomitsee itsensä, kuvaten samanaikaisesti itseään ironisesti ja mytologisoiden.

Paths Crossing -hanke on rahoitettu EU:n Kulttuuri-ohjelman tuella.

Lisätietoja: Kuraattori Marita Muukkonen, marita(at)hiap.fi, +358 440 965 103, www.hiap.fi