21.6.–15.7.2012 Tiina Pyykkinen Mustasta valosta ja valkoisesta varjosta
Kuvajainen pinnalla muuntuu liikkeeni mukana. Se luo näkyvää kuvaa yhdessä maalatun pinnan kanssa. Tuo liikkuva kuva on heijaste paikasta, jossa itse olen. Tummanpuhuva materiaali on muuntunut aineettomaksi. Se on valon ja värin lähde. Pinnalle maalattu liikkumaton mattapintainen kuvallisuus lähestyy mielessäni jotain tuttua tai kodikasta, jonne ajatuksissani vaellan. Mielikuva, muisti ja havainto kohtaavat.
Kaapelin Galleriassa 21. kesäkuuta avautuva Tiina Pyykkisen (s. 1983) näyttely Mustasta valosta ja valkoisesta varjosta koostuu maalauksista, joiden kiiltävä pinta heijastaa näyttelytilaa osaksi maalausten kuvallisuutta. Maalaukset ovat luonteeltaan tilannesidonnaisia: ne elävät valojen ja varjojen, eri tilanteiden, paikkojen ja liikkeiden ehdoilla. Teosten kokonaisilme rakentuu heijastuksen ja öljyväreillä sekä pigmenttijauheilla maalatun kuvallisuuden kombinaatiosta. ”Teokset ovat liikkeessä, ne reagoivat ajan ja valon vaihteluille. Kokonaiskuva maalausten pinnalla on alati muuntuvassa tilassa. Sävyvaihtelut, tummuus ja valoisuusaste eivät ole pysyviä elementtejä.”, taiteilija kuvaa teoksiaan.
”Teosten tummanpuhuva pinta on kaksijakoinen, toisaalta se on valon ja värin lähde ja toisaalta tummaa maaliainetta teosten pinnalla. Vaaleiden pintojen käyttäytyminen on vastakkaista, koska ne heijastavat itseensä tummia varjoalueita. Maalaukset ovat samaan aikaan sekä negatiivikuvia, että positiiveja. Tummien orgaanisten pigmenttien rakenne on myös kaksinainen. Kerrosten paksuuksien vaihdellessa väri alkaa muuntua itsensä vastaväriksi ja monisävyiseksi pinnaksi.”, taiteilija selventää.
Tummasta ja vaaleasta pinnasta muodostuva teospari, on kuin negatiivi itsestään suhteessa ympäristöönsä. Varjot muuntuvat valoksi, valo varjoksi ja edelleen takaisin. ”Voiko purettu kuva rakentua ehjäksi kokijan mielikuvan kautta?”, taiteilija kysyy.
Galleriaan kulmittain asetellut teokset muodostavat 360 asteisen tilan tai illuusion siitä. Mitä on takanamme näemmekin edessämme. Havainto on totta, mutta samalla myös illuusio. Toden ja illuusion tilallista sekoittumista vastaa häilyvyys teosten materiaalien ja pintojen tasoilla. Valon suunnan vaihtuessa ja liikkeen kautta itse väriaines alkaa elämään.
Mustasta valosta ja valkoisesta varjosta on Pyykkisen ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa Helsingissä vuodesta 2007 alkaen ja osallistunut kuvataideakatemian lopputyönäyttelyyn keväällä 2012. Taiteilija asuu ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä, mutta on aikaisemmin opiskellut myös Oriveden opiston kuvataidelinjalla, Pohjoismaisessa taidekoulussa Kokkolassa sekä Satakunnan AMK:ssa Kuvataiteen koulutusohjelmassa Kankaanpäässä. Pyykkinen työskentelee pääasiallisesti maalaamalla.
Näyttelyä on tukenut: Suomen kulttuurirahasto, Uudenmaan rahasto.
Erityiskiitos valosuunnittelija Olli-Pekka Koivuselle.